Koska reippaat äidithän askartelee.

Paitsi minä. Mutta en mä mikään reipas olekaan. 

Eilen vietettiin lasten kanssa vapaapäivää ja sain jonkun käsittämättömän kohtauksen. Keksin kaivaa esiin remonteista jääneitä tapetinjämiä ja askarrella niistä nuorimmaisen huoneeseen lippuviirin. Joo-o. Lippuviirin.

Jos joku nyt ei sattumalta tiedä, mikä on lippuviiri, niin se on siis pitkä nauha, johon on liimattu/ommeltu kolmion mallisia kankaita tai vaikka nyt sitten tapetinpaloja. Ai miksikö? En yhtään tiedä. Mutta ihan kivan näkösiä ne on. Ainakin mun mielestä. 

Vai mitä mieltä olette mun kotikutoisesta, "en koskaan askartele, enkä oo siinä kovin hyvä" -lippuviiristä?

Ihan passaa meille. Vaikka vähän kotikutoinen onkin. Luulen silti, että seuraavan kerran läträän erikeeperillä, kun on askarreltava kutsuja lasten rippijuhliin. Vai kutsutaankohan niihinkin silloin jo somen kautta?

-Päivi-

Kotona keväällä kerran.

Koti- ja sisustuskuvia paljon toivotaan, mutta niitä tippuu nykyään aika harvakseltaan... ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että mä oon ihan julmetun kyllästynyt siivoamaan! Se on jännä, miten viisi ihmistä kyllä kaikella antaumuksella sotkee paikkoja, mutta vain yksi siivoaa omat (ja muiden) jäljet. Ja jokseenkin myös epäreilua.

Mutta valitukset (kerrankin) sikseen ja asiaan. Viikonloppuna siivoajia taisi olla muitakin kuin minä, kun näinkin siistiltä näyttää. Ja heti tulee myös parempi mieli. Kodin tunnelmankohottaja numero yksi on siis mun mielestä ehdottomasti siivous. Hyvänä kakkosena (ja lisänä nimenomaan siistiin kotiin) ovat kukat. Luonnosta, kukkakaupasta, marketista tai vaikka takapihalta. Yhtä kaikki, kukat saa tunnelman hetkessä kohdalleen. Ihan vaan hyvin hienovaraisena vinkkinä myös miespuolisille lukijoille... ;)

  

Musta matto on ehkä hiukan tumma tähän vuodenaikaan, mutta toisaalta antaa salille kaivattua ryhtiä. Vai mitä ootte mieltä?

Ai hitsi, nyt on juoksahdettava lenkille! No okei. Lyllerrettävä. Mut kuiteski. 

Vielä ei näy blogi Kaksplussalla, mutta ei hätiä. Tällä puolella jatketaan, kunnes muutto on suoritettu. :)

-Päivi-

Äideille.

En ollut varmaan tänä aamuna ainoa äiti, joka esitti nukkuvaa (ja koitti pidättää kaameaa pissahätää), kun keittiössä sipistiin, supistiin ja kolisteltiin. Mutta ihanien pellavapäiden märkien pusujen ja suloisten lahjojen takia olisi pidätellyt vaikka pidempäänkin. 

Äitiys ei ole aina herkkua, mutta toisinaan se maistuu erityisen makealta. Kuten tänään. 

Joten onnea, voimia ja halauksia meille kaikille. 

Maailman haastavimman ja palkitsevimman työn tekijöille.

-Päivi-

MUUTTO!

Ette usko, kuinka kauan mun on tehnyt mieli kertoa tämä... mutta nyt teen sen ihan luvan kanssa.  

Uskola muuttaa maanantaina Kaksplussalle!!!

Kiitos tästä kuuluu tietysti ennen kaikkea teille lukijoille. KIITOS, kun kävitte tykkäilemässä, äänestämässä ja kommentoimassa Tähtibloggaaja -kisan aikana. Aktiivisuutenne ansiosta Uskola on yksi valituista tähtiblogeista uudistuneessa Kaksplussan blogimaailmassa! Vähän mua kyllä jännittää... 

Pari viikkoa sitten meidät bloggaajat kutsuttiin päiväksi Helsinkiin blogiworkshopiin, päästiin tapaamaan toisemme ja saatiin ensimmäiset vilkaisut uudistuvasta blogiosiosta. Se tulee näyttämään upealta! Tämä oli muuten se surullisenkuuluisa reissu, jolla juoksin Pasilan asemalla väärään junaan minuutti sen jälkeen, kun olin vaihtanut lipun aikaisempaan lähtöön... vain vaihtaakseni sen takaisin myöhempään Helsingin päärautatieasemalla. Mutta kuten meillä on tapana sanoa, ei taidolla, ei tuurilla, vaan tyylillä! ;)

Tämä Kaksplussan sivuille muutto tarkoittaa siis käytännössä sitä, että blogi siirtyy uudelle wordpress -alustalle ja osoite muuttuu. Sisällöllisesti blogi sen sijaan ei tule muuttumaan, yhtä luokatonta settiä luvassa tulevaisuudessakin. Toivon sydämeni pohjasta, että seuraatte Uskolaa myös uuteen osoitteeseen. Ja tuon uuden osoitteen kerron toki heti, kun muutto on tapahtunut.

Kärsivällisyyttä tarvitaan varmaan hieman mukaan myös, hetki varmaankin menee, ennenkuin uudella pohjalla kaikki toimii ja opitaan muiden bloggaajien kanssa wordpressin salaisuudet. 

Näin kutkuttavissa tunnelmissa siis täällä. Jippiii!!!

-Päivi-

Kaksin.

Me oltiin tänään ihan kahdestaan. Minä ja pieni pätkäpoika, joka täyttää viikon kuluttua jo seitsemän. Tänäänkin oli tärkeä päivä, kun käytiin tutustumassa kouluun. Käsi kädessä, ihan vaan me kaksi. Näinä päivinä aina hiukan pistää sydämestä... Aivan liian harvoin tulee otettua aikaa jokaisen lapsen kanssa ihan yksittäin.

Taas tuli huomattua sekin, kuinka nopeasti aika juoksee. Ihan äskenhän mä olin tässä samassa tilanteessa esikoisen kanssa! Miten siitä voi muka olla jo kolme vuotta?

Lyhyen koulupäivän jälkeen käytiin vielä rannassa kahvilla ja mehulla. Ja keinumassa. Ja käveltiin ihan hissukseen kotiin. Aika kiva päivä, näitä ottais mielellään lisääkin.

Kuvat on Instagramista napattuja kännykkäräpsyjä. En kehdannut järkkäriä koululle raahata. Vaikka tuskin se nolompaa olisi ollut, kuin kolmosluokkalaisen kiusaksi käytävällä tanssittu Gangnam style. ;)

Pienen pojan suuren päivän, ja kevätauringon, kunniaksi me suunnataan nyt ulos syömään. Luksusta!

-Päivi-

Miksi tuhlata rahaa...

... lelulaatikoihin, kun pöytä ajaa ilmiselvästi saman asian?!

-Päivi-

Kesäfillari.

Mä olen varmaan täälläkin joskus maininnut, että en aja autoa lainkaan. Tässä vaiheessa ihmiset yleensä kysyvät, eikö mulla ole ajokorttia. No on mulla, mutta en vaan aja. Ja yleensä tästä myös muodostuu paljon suurempi ongelma kaikille muille, kuin mulle itselle. Kortti mulla on ollut jo 13 vuotta, mutta en vain alkuun ajanut tarpeeksi. Ja kuten muut samassa tilanteessa olevat tietää, se kynnys kasvaa koko ajan. 

Jos mä oikeasti autoa johonkin tarvitsisin, olisin varmaan ottanut itseäni niskasta kiinni ja ajanut. Mutta koska täällä on kaikki tarvittava suunnilleen kilometrin säteellä, olen mieluusti kulkenut jalkaisin. Hyötyliikuntaa, ekologista ja mitälie.

Nyt aion kuitenkin hypätä pyörien päälle, nimittäin MUMMIS on saapunut kotiin! Toivoin maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi mummopyörää. Ihan oikeasti vanhaa, legendaarista, vaihteetonta polkupyörää, joka vähän poksuu ja paukkuu, kun sillä ajaa. Värillä ei ollut väliä, mutta jarrut ois kiva ylläri.

Mummis vaatii ehkä "piäntä laittoo", mutta aika ihastuttavahan tämä vanha rouva on näinkin. Valitettavasti tuo vanha lamppu ei enää toiminut ja haaveissa oliskin tohon ohjaustankoon rottinkinen kori. En tosin sellaista ole vielä löytänyt... Sattuisiko kukaan tietämään, mistä moisen saisi? 

Ensimmäiset kojarit vedettiin tietysti jo korttelin ympäri. Puuttumaan jäi enää hiuksissa hulmuava, lempeä kesätuuli ja lokkien kirkuna. Mummiksesta taitaa tulla mun luottopeli. Laitan kuvia lisää, kunhan saadaan tuunaus kuntoon.

-Päivi-